Näin yöllä sitä tulee mietittyy kaikenlaista.
Päätin just, etten aijo viettää enää seuraavaa kesää "yksin". Mun on pakko saada joku mun rinnalle. Rakkaus on vaikee ja riipivä asia, mut niin on yksinäisyyski. Mul on kokoajan ihan hiree hellyyden kaipuu ja pää täynnä ideoita mitä haluun elämälläni tehä. Haluisin olla romanttinen ja oonki, jos ois vaa joku jolle osottaa mun rakkautta.
Näit kaikkii tunteit mitä mun pään sisällä pyörii on tosi vaikee selittää sanoin. Mahdotonta.
Siispä aattelin kirjottaa jonkunlaisen ns. novellin/mielikuvan. Täst ei välttämättä tuu mitää, koska en ollu suunitellu tekeväni tätä, mut aina voi yrittää ja hetken mielijohteessa sitä tekee kaikenlaista.
Oli aamuyö ja ulkona vielä hämärää. En saanut unta. Kesä oli lopuillaan ja koulut alkaisivat taas pian. Pyörin vuoteessani miettien menneitä ja tulevaa. Päätin nousta sängystäni ja lähteä ulos. Hämähäkinseiti kiilsivät kauniisti aamuyön kasteessa ja vieno tuuli kutitti kylkiäni. Vaaleat pitkät hiukseni olivat pörröllään ja lentelivät kasvoilleni heikon tuulen ansiosta. Tunsin jalkojeni alla havun pistävät neulaset sekä pehmeät sammalmättäät. Ilma tuoksui raikkaalta. Hetki oli täydellinen ja sanoin kuvaamaton. Minulla oli puhdas ja viaton olo. Tunsin itseni kauniiksi. Kävelin järveä kohti ja menin laiturin päähän istumaan. Ylläni oli valkea lyhyt yöpaita ja pitsiset alushousut. Nautin hetkestä jokaisella ruumiinosallani ja hymyilin itsekseni.
Kuulin selkäni takaa hiljaisia ja keveitä askelia, tiesin sen olevan hän. Valon määrä lisääntyi kokoajan vaikkei kello näyttänyt vielä edes kolmea aamuyöllä. Lopulta askeleet päätyivät luokseni ja hän laskeutui viereeni. Istuimme hiljaa. Sanomatta sanaakaan, tiesimme molemmat toinen toisemme ajatukset. Voiko elämältä toivoa enää mitään muuta. Kaikki oli hyvin.
Nousin ylös ja kehotin ystävätärtäni seuraamaan minua. Kävelimme käsikkäin syrjemmäs metsään. Linnut alkoivat jo visertää varovaisesti hiljaisella äänellä. Kiedoin käteni hänen lanteilleen ja suutelin häntä pitkään. Mieleeni palasivat kaikki onnelliset hetkemme yhdessä. Olimme tunteneet vasta tämän kesän ja paljon oli vielä koettavaa. Laskeuduimme hitaasti alas toisiimme kietoutuneina, ihot toisiaan vasten ja nautimme toisistamme sekä tästä upeasta kesästä. Sisälläni ei ollut ollut samanlaista tunnetta koskaan ennen. Aika kului kuin siivillä ja jo hetken päästä vaaleana loistava aurinko alkoi nousta horisontin takaa. Makasimme vielä pienen hetken rinnakkain, ennenkuin lähtisimme. Elokuinen yö oli ollut ihanin tähän astisista öistäni.
Jep jep sellanen siit sit tuli. Ei musta varmaa koskaa mitää kirjailijaa tuu mutta niin. On yllättävän vaikee kirjottaa tekstinä se mitä näkee oman päänsä sisäl. En onnistunu siin kovinkaa hyvi, mut toivottavasti tää kuitenki hetättää teis jonkilaist mielikuvitust ja pystytte kuvittelee saman ku mä <3 Mä jatkan haaveiluu ja sillee. Toivottavasti tykkäsitte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti